Tänään taas mietin pitäisikö muuttaa etelään, toisaalta täällä on tuttuja, ystäviäkin, mutta kaipaan kai taas. Enkä kaikista vähiten anonyymiteettiäni. Muulla rintamalla tämä parisuhteettomuus on näyttänyt sekä hyvät että huonot puolensa. Olen oppinut taas tulemaan toimeen ja pärjäämään keskenäni, toisaalta pakollinen selibaatti on aika perseestä.

Mulle on tarjottu alustavasti töitä paristakin paikkaa nyt seuraavasta työsopimuksen katkoksesta. Ilmoitin noihin että voisin olla kiinnostunut jos nykyiseen hommaan ei tarjota pitempää sopimusta (nykyisen pitkän sopimuksen kesto ajoittui hassusti työvuorosuunnittelun kannalta ja sen takia ilmeisesti mulle tuli kuuden = 6!! päivän sopimus sen jatkoksi, sitä tosin oli ilmeisesti tarkoitus tuosta jatkaa joko tässä pisteessä tai tämän saman pomon alaisuudessa muualla talossa). No ei tuo huoleta, kun tosiaan heti tarjottiin muualtakin paikkaa, ja varmisteltiin vielä etten alkaisi enää muualta kyselläkään. Toisaalta olen kyllä viihtynyt nykyisessä työssä mutta nuo työajat on niin pirulliset ja yksikkö niin pieni että niihin on paha itse vaikuttaa. En muutenkaan aikonut vakiintua vielä tässä vaiheessa yhteen paikkaan, enkä välttämättä edes tähän kaupunkiin vaikkakin en nyt ihan äkkimuuttoon ole varautumassa.


Sen sijaan tämä elämä ilman tv:tä sopii mulle. Remonttikin edistyy tahdikkaammin kun ei tule pitkittyneitä huilitaukoja ja yöunetkin on pitempiä (kun ei kuku jonkun sarjan perässä ylhäällä). Aluksi aioin hommata mahdollisimman pikaisesti uuden tilalle, mutta nyt taidan jättääkin hankkimatta. Olen pitkästä aikaa ehtinyt jopa lukemaan ihan huvin vuoksi. :)